Kirjaton Eino Leino ilmestynyt

Julkistamistilaisuus Kajaanin kaupunginkirjastolla to 8.10.2009 klo 14.00

 

Kirjaton Eino Leino                      

- Kirja Eino Leinon viimeisestä vuosikymmenestä

 

Nyt ilmestyvä kirja ”Kirjaton Eino Leino – Tarinoita kodittomuuden ajasta” saa nimensä Leinon Löysäläisen laulu-runon sisällyksestä, Leinon elämänkulusta kohti omistamattomuuden ”ihannetta” ja siitä, ettei Leino enää Elämäni kuvakirjaa luodessaan enää tarvinnut lähdeteoksia. Hänen elämänsä oli valmis. Kirjan sisäinen jännite on kahden Leinon runon välissä:

 

Elämän koreus (1915) runossa hän kirjoitti Kukkialta palattuaan:

Kiinni riipun elämässä

kaikin vaistoin, kaikin taistoin,

vaikka kaikki tuskat tunsin,

vaikka kaikki maljat maistoin.

 

Ja elämänsä loppuvuosina:

 

Maantietä matkaa

kirjaton, karjaton mies. Kruununkin kyyti

liikaa ois hälle kenties,

outoja hälle kun on

isänmaa, kotipaikka ja lies,

puolue, perhe ja muu,

verot, verka ja velka ja ies.

 

 

Kiinnipitämisen ja luovuttamisen – runojen väliin sijoittuu Leinon elämän koditon taivallus ja tämän kirjan teksti, jossa yhdistän aikalaismuisteluksia, elämänkertatietoja ja Leinon tuotantoa.

 

Leinon elämän viimeisen vuosikymmenen vaellus liittyy hänen ihanteeseensa, jonka hän ilmoitti Elämän koreus teoksen harvinaisessa omaelämänkerrassa: päivittäinen taistelu sisäisestä ja ulkoisesta vapaudesta, joka oli hänen luomistyönsä eräänä keskeisenä lähteenä. Vapauden rajoitteena Leinon elämässä kulki kuitenkin hänen henkilökohtainen avuttomuutensa elämän käytännöllisten asioiden järjestelemisessä, joka ilmeni esimerkiksi asuntoasioiden järjestämisessä, raha-asioissa ja yhteiselämässä naisten kanssa. Vapaudessaan hän loi kirjallisuutta, mutta elämän puitteet ja rajoitteet tekivät hänestä levottomuuden ja terveyshaittojen vangin.

 

Toisen maailmansodan jälkeen Leino omaksui käsityksen, että ihmisen aineellisuuden pohjaton tavoittelu, suistaa ihmiset toisiaan vastaan aina sotaan saakka. Tämän hän näki sotien syiden pohjalla. Leinon oma elämä oli omalla tavallaan kulkemista aineettomuuden ihannetta kohti: kaiken tarvitsemani kannan mukanani.

 

Kirjassa olen käytettävissä olevien tietojen pohjalta pyrkinyt kuvaamaan Leinon

- sanomalehtityötä Sunnuntaissa

- suhdetta kansalaissotaan

- oleskelua kesäpaikassa Rautalammilla (Rolf Roschier), mutta olen jättänyt pois oleskelun Elisenvaarassa

- ystävyyssuhteita laulaja Abraham Ojanperään, Leevi Madetojaan, Aino Achté, Oskari Merikantoon, Jean Sibeliukseen, Akseli Gallen-Kallelaan, Elli Tompuriin, Ville Vallgreniin, Viljo Tarkiaiseen, Bertel Gripenbergiin ja Lauri Malmbergiin

- paikkoja ja Leinon toimintaa niissä paikoissa (levoton aika matkustajakoti Solidarissa, Aino Suitsin hoivissa sekä Tuusulan rantatiellä: Syvärannassa, Onnelassa, Syvälahdessa, Iloniemessä ja Riitahuhdassa)

- Leinon toiminta Pro Humanitate-klubissa kansainvälisyyden edistämiseksi

- eräitä episodeja Leinon elämästä, kuten suhde kieltolakiin, hoitokotikäynnit, vierailu Virossa, viimeinen käynti Kajaanissa  ja kuoleman lähestyminen.

Loppuun olen tiivistänyt ihmisten havaintoja siitä millaisena ihmisenä aikalaiset tunsivat Eino Leinon. Millaisen ihmiskuvan ihmisten muistot hänestä piirsivät. Kronologia jäsentää ajallisia tapahtumia.  Valokuvat havainnollistavat paikkoja ja ihmisiä.

 

Kirjassa on tiettyjä erikoisuuksia, joista mainittakoon mm.

-         Leinon aiemmin julkaisematon kuvaelma ”Kuvaelmia muinaisajoilta” vuodelta 1899. Kuvaelman esittämiseen Sanomalehtimiesten tukitilaisuuteen teki Jean Sibelius musiikin, jossa musiikissa esitettiin ensimmäisen kerran Finlandia-sävellys.

 

-         Ilmari Kiannon laatima nekrologia Leinosta hänen kuoltuaan.

 

-         joitakin Leinon runoja, jotka ovat keskeneräisyyden vuoksi ehkä jääneet aiemmin julkaisematta ja runoja, jotka ovat vähemmän tunnettuja

 

-         kunniantekorunot ovat kirjassa liitetty niiden henkilöiden elämäntilanteisiin, joihin ne henkilöhistoriassa kuuluvat

 

Viimeisen vuosikymmenen tiimoilta voi esittää muutaman näkökohdan Leinon elämästä:

1. Sunnuntai-lehti oli eräänlainen kädenojennus teosofisen liikkeen ja kustantaja Vihtori Kososen tiimoilta. Lehden avulla Leino pyrki vaikuttamaan yhteiskunnassa humaanein tavoittein aikana, jolloin ensimmäinen maailmansota, lähestyvä Suomen itsenäistyminen ja kansalaissota loivat omituisen yhteiskunnallisen ilmapiirin.
2. Suhteessa kansalaissotaan Leino edusti näkemystä, ettei aseisiin pidä tarttua. Punakaartien aseistumisen ja suurlakon jälkeen Leino etääntyi aseisiin tarttuneesta työväenliikkeestä. Sotilaiden astuttua yhteiskunnan eturiviin Leino sulautui valkoiseen Suomeen edustaen punaisia kohtaan amnestiaa.
3. Kansalaissodan jälkeen Leinolle ei myönnetty apurahoja, mikä tuotti suuria toimeentulovaikeuksia, sillä kirjat eivät myöskään käyneet kaupaksi.
4. Kansalaissodan jälkeen Leino eli erittäin levottoman elämänjakson, johon liittyi myös kieltolain voimaantulo.
5. Sairastumiset, runsas alkoholinkäyttö ja epäsäännöllinen elämä ja sopimattomat vierasmajat estivät häneltä täysipainoisen kirjallisen työskentelyn.
6. Elämän loppuminen näkyi hänen tietoisuudessaan erilaisissa ilmaisuissa, joita hän teki lähipiirissään.

 

Olen rajannut kirjasta pois sellaisia Leinon viimeisen vuosikymmen elämään liittyviä asioita pois kuin rakkaussuhde Aino Kallakseen, Ihailija Alice, Mestari-teoksen katoaminen ja viimeinen avioliitto. Olen käsitellyt niitä ensimmäisessä kirjassa, ”Tarinoita Eino Leinosta”.

 

Esko Piippo, kirjan tekijä

050-5680320

Löysäläisen laulu

Maantietä matkaa

kirjaton, karjaton mies.

Kruununkin kyyti

liikaa ois hälle kenties,

outoja hälle kun on

isänmaa, kotipaikka ja lies,

puolue, perhe ja muu,

verot, verka ja velka ja ies.

 

Kuntahan, yhteiskuntahan

kuulumaton,

huonoin hän kansalaisista

kaikista on,

ellei hän kuulunekin

elon varmemman valtiohon,

jonka lie linnat ja maat liki taivahan auringon.

 

Mutta hän laulaa! Kuulkaa,

hän kulkeissaan

hyräelee hymysuin

kuin virsiä vierahan maan.

On sanat sekavat. Soi

sorasointuja lauluistaan,

mutta ne näin huminoi

korpehen kohisevaan:

 

”Vei elon viima mun kukkani.

Jäljelle jäi vain työ

päivien päättymätön,

sydäntuskani talvinen yö.

Järjestykää, polot järjet,¨

tai taivahan leimaus lyö:

Miekkoinen nainen ja mies,

ens syksynä leipää ken syö.

 

Vaan mua naurattaa,

mua itkettää iki, ain,

heikkous heltymätön

sanan, vapauden vainoajain.

Minkä ne mahtavat?

Pikkuisen piinata vain,

pitkittää, mikä on täyttymys lain.

 

Ken? Kuka haastaa?

Tie, elo, totuus ja työ.

Ympäri tauti ja talvi

ja nälkä ja köyhyys ja yö.

Sentään ma, ah , häpeäisin

täntä, ken leipäänsä syö,

kun isän, äidin ja lapsen

ja kullankin kuolema lyö.

 

Ah, rakas, rakkahin!

Vieläkö kuulet sa mua?

Murheeni huutaa

kuin kaukaista huhuilua.

Muistelen Sua

kuin kaunista kadotettua.

Tuntoni, tuskani määrää

ny kauas, kauas mun Sua!

 

Mutta ne vaikka jo vie

minut aallonkin ankaran taa,

missä mun lempeni, lauluni

korkea kotimaa,

minkä ne mahtavat?

Konsana korkeimpaa

eivät ne nähneet.

Eivätkä nähdä ne saa.”

 

Maantietä matkaa

kirjaton, karjaton mies.

Maan vai taivahan laps?

Tai helvetin hehkuun on ties!

Outoja sulle kun on

isänmaa, kotipaikka  ja lies,

puolue, perhe ja muu:

on sulla sun itsesi ies.

 

Eino Leino   (1921/1924)

Kirjaton Eino Leino

Syyskuun  lopussa 2009 ilmestyy toinen kirjani Eino Leinosta. Kirja käsittelee Leinon kodittomuuden aikaa eli Leinon viimeistä kymmentä vuotta, jolloin hän vaelteli.  Kirjan on esseeluontoinen sisältäen tarinoita Leinon viimeisen ajan tapahtumista, paikoista ja ystävyyssuhteista. Mukana on jonkun verran Leinon sellaista tuotantoa, jota aikaisemmin ei ole julkaistu. Kirjan sisällöstä jonkinlaisen kuvan antaa oheinen sisällysluettelo:

ISBN

978-952-5708-17-2

KIRJATON EINO LEINO 

Sisällys

Eino Leino: Elämän koreus. 7

Lukijalle: Vaeltava runoilija – kotina runous ja vapaus.

1. Eino Leino laulaja Abraham Ojanperän päivällisvieraana.

2. Eino Leino Rautalammilla Rolf Roschierin kesävieraana.

3. Leino etsi aatetyötä – Sunnuntain päätoimittajaksi .

4.Veljet – Kasimir ja veli Eino – Kasimir poistuu ”kriitikkojen taivaaseen”.

5. Eino Leino kansalaissodasta: ”Aseet alas!”.

6. Kieltolaki ja Eino Leino.

7. Alppilento.

8. Eino Leinon ”koti” Solidarissa.

9. Eino Leinon aika Solidarissa .

10. Eino Leino ja Pro Humanitate -klubi.

11. Elämän korkea hetki – Eino Leino Virossa .

12. Eino Leino Aino Suitsin hoivissa.

13. Elämän upein yö – Aino Ackté ja Eino Leino.

14. Henkeni morsiamen sulhanen – Leevi Madetoja .

15. Muistatko vielä sen virren ja Oskar Merikannon .

16. Leinon kuvaelma – Sibeliuksen Finlandia, suomalaisuutta luomassa.

17. Kaksi maestroa: Akseli Gallén-Kallela ja Eino Leino.

18. Elli Tompuri loi Leinon runoudesta lausuntarunoutta.

19. Eino Leino Ville Vallgrenin härkänä.

20. Kriitikosta kasvaa ymmärtäjä – Viljo Tarkiainen ja Eino Leino.

21. Leino kohtaa siunaajansa – Arvi Järventaus ja Eino Leino.

22. Ruotsalaisuus – Eino Leino ja Bertel Gripenberg.

23. Eino Leino sairastaa – lääkärien hoivissa.

24. Eino Leino Syvärannassa.

25. Eino Leinon sotilasystävä Lauri Malmberg .

26. Eino Leino Onnelassa.

27. Eino Leinon viimeinen käynti Kajaanissa.

28. Eino Leino Syvälahdessa .

29. Eino Leino Iloniemessä – Elämäni kuvakirjaa tekemässä.

30. Eino Leino Riitahuhdassa.

31. Kuolema kohtaa runoilijan.

32. Kuoleman kyydissä.

33. Paltamon poika – tuulikanteleen soittaja, Ilmari Kiannon nekrologia Leinosta

34. Millainen ihminen oli Eino Leino? .

Eino Leino: Löysäläisen laulu.

Eino Leinon myöhäisen tuotannon kansikuvat.

Eino Leinon kodittomuuden ajan kronologia .

Liite 1: Kuvaelmia muinaisajoilta.

Liite 2: Seloste Kuvaelmaan muinaisajoilta.

Henkilöhakemisto. 

 http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/kulttuuri/leinosta-tuli-kirjaton/490184

Muistan, kun ma lasna lauloin

Muistan, kun ma lasna lauloin,

silloin viita vihannoi,

toisin hohti hongan kylki,

taivaankaaret karkeloi,

toisin päilyi yö ja päivä,

kulki kuplat päällä veen,

Luojan ynnä luonnon tuntu

suli suureen kauneuteen.

 

Heleällä heinäkuulla

synnyin, lapsi laulun maan,

ja ma vaalin valkeutta

niin kuin prinssi kruunuaan,

jouduin syksykuuhun synkkään,

eloon pilkkopimeään,

haurain haavepursin merta,

aavaa kylmää kyntämään.

 

Rikkunut lie silloin jokin

kaune kallis rinnassain,

koska Taaton taivahisen

kuvaa tuolta turhaan hain,

huusin Luojaa luonnon halki

vastasi vain äärettyys,

tähtisarjain mykkäsaatto,

myrsky, yö ja ijäisyys

 

Eino Leino

 

Kokoelmasta Puolan paanit 1922, runosta Kuolinlaulu

Päiväntähti

Näin urhon, mi miekkaa
ja kannelta kantain
kuin aurinko nous yli
maailmanrantain,
mi lens yli paikan
ja piirin ja rajan,
kuin lempi, kuin leimaus
ahtahan ajan,
hän, ääretön, rientäjä
riemua vailla,
hän, ääretön, uhmaaja
ukkosen lailla,
joka näytti,
min ihminen
maan päällä mahtoi
maan alla ja taivaalla,
koska hän tahtoi:
hän suur´ oli erheissä,
sankari töissä,
nyt tähtenä kiitää
hän kaikkeuden öissä.

Eino Leino 1919

Eino Leino 130 vuotta

Huomenna sunnuntaina menen Sotkamoon tunniksi puhumaan Leinosta. Täytyy valmistella diaesitys. Minulla on melko paljon Eino Leinon elämään liittyviä valokuvia, joten niistä on hyvä eri tarkoituksiin tehdä yleisölle tarkoitettuja esityksiä. Olen valokuvia vuosien varrella keräillyt ja itsekin suuren määrän kuvaillut. Kun ollaan Kainuussa, on sopivaa puhua enemmän Leinon lapsuudesta kuin elämästä Helsingin hulinoissa. Monelta osinhan myös Leinon tuotanto liittyy Kainuuseen.

Eino Leinon 130-vuotisjuhlavuotta on ainakin Kainuussa juhlistettu oikein mukavasti. Runoviikolla oli Kaj Chydeniuksen Leino konsertti, juhlalliset Leino -iltamat 6.7., kirjallinen seminaari, jossa prof. Teivas Oksala puhui Leinon Rooman matkasta. Paltaniemen Eino Leino -talolla on joka torstai pyörinyt koko kesän Runokahvilaillat, jossa on ollut toinen toistaan upeampia esityksiä, ja erityisesti Leinon tuotanto. Ja kirjakin Leinosta saatiin aikaiseksi. Lisäksi kevättalvella pyöri Eino Leinosta luentosarja Kaukametsäopistossa.

Lehdistön suhtautuminen Eino Leinon juhlavuoteen on ollut mielenkiintoinen. Helsingin Sanomat on vaiennut asiasta kokonaan, vaikka taisihan se Eino Leino tehdä melko suuret palvelukset aikoinaan Päivälehdelle/Helsingin Sanomille.  Leinon syntymäpäivänä (6.7.) muutamat maakuntalehdet julkaisivat melko vaatimattomia juttuja suuresta runoilijastamme. Kainuun Sanomatkin sivusi, mutta samana päivänä oli lehdessä sivun mittainen juttu Kalle Päätalosta. No, seuraavana päivänä oli kylläkin maanantaijuttu Leinon pääteoksista.

Aikakausilehdet näyttävät täysin unohtaneen, että Eino Leinon syntymästä on kulunut 130 vuotta. Niin muuttuu mainen kunnia – ja unohtuu runollinen innoittajamme.

Tarinoita Eino Leinosta kirjani sisältö:

Oheisesta sisällysluettelosta voit lukea mitä 2.7.2008 julkaisemani kirja Tarinoita Eino Leinosta pääpiirteissään sisältää. Kirjaa saa kustantajalta Edicosta, kirjakaupoista, Eino Leino perinnetalolta Kajaanin Paltaniemeltä ja Kainuun Eino Leino -seuralta. Kirjan tekstissä on runsaasti (81 kpl) valokuvia, joista huomattava osa ennen julkisemattomia Eino Leinon elämään liittyvänä.

 

Kirja on kirjoitettu “lukijaystävällisesti” tarinoiksi ja helposti luettevalla “keveydellä”.

 

Kirjasta voi antaa palautetta osoitteeseen: esko.piippo(ät)suomi24.fi.

 

Alkusanat

Eino Leinon kuolema – Eino Leino elää

Hövelön historiasta

Uusi talo väärässä paikassa?

Runoilijan syntymä

Laineista laulu syntyi – Oulujärvi innoittajana

Hövelön joulu Eino Leinon lapsuudessa

Eino Leino alkeiskoululaisena ja serkkujen hoivissa Kajaanissa

Varhaiskypsän epälypsä rakkaus – Helmi Auvinen ja Eino Leino

Olga Kyrenius – Eino Leinon kotiopettajatar ja huolehtija

Eino Leinon tukija ja esikuva: vanhin veli, Oskar Lönnbohm

Leinon ylioppilaskesä 1895

Runoilijaveljet toistensa opettajina. Eino Leino ja Larin-Kyösti

Leino fantasian jumalattariin – Kianto räikeään todellisuuteen

Eino Leinon ensimmäinen kokoelma: Maaliskuun laulut – kestävää laululyriikkaa

Kajaanista alkoi ystävyys, taitelijaystävät Eino Leino ja Pekka Halonen

Otto Manninen, Eino Leinon omatunto

Ystävyydestä eri leireihin – Maila Talvio ja Eino Leino

Megrijärven Anja – Leinon Karjalan ihastus

Oliko Leinon runoelmalla Simo Hurtalla historiallinen kohtalonyhteys?

Eino Leino – suomalaisen kesäteatterin edelläkävijä

Eino Leinon sanomalehtivuosista

Kun Teemu, alias Eino Leino, seminaarin rehtoria pöllytteli

Kaksi Paltaniemen poikaa – Eino Leino ja Aarne Orjatsalo – runokiertueella

Eino Leino kirjoitti lentokirjasen Laukon lakosta

Eino Leinon kadonneen Mestari –teoksen arvoitus

Rakkaudesta ystävyyteen – L. Onerva ja Eino Leino

Rakkaus ja säädyllisyys – Aino Kallas ja Eino Leino

Toivo Kuula Eino Leinon runojen säveltäjänä

Säveltäjä Otto Kotilaisen ja Eino Leinon ystävyys

Eino Leinon toteutumaton haave: runoilijamökki

Ihailija Alice Halme ja Eino Leino

Lammas ja vuohipukki Juhani Aho ja Eino Leino

Sulo Wuolijoki – Eino Leinon elämän kipeä kohta

Teatteritaiteen liittolaiset: Kaarle Halme ja Eino Leino

Rakkaudesta ihailuun ja sattumaan – Eino Leinon kolme avioliittoa

Collegium Keravensen: Muste, Myrkky ja Miekka

Esterin tarina, Esteri Jehkosen muistikuva Leinosta

L.Onerva: Muistolaulu

Eino Leinon tuotanto

Eino Leino kronologia 1852 – 2007 (46 sivua)

Lähdeteoksia (kuusi sivua)

Kulttuurin suojattomat

Sateisena ja pilvisenä jatkunut Suomen kesä kukkii kulttuuria. Kesäteatterit, erilaiset kulttuuritapahtumat ja –festivaalit tyydyttävät talvisen pimeään hautautuvaa kulttuurinälkäämme. Talvella eristymme perheisiin ja työhömme, kesällä mökeillemme. Mutta kulttuuri yhdistää ja viekoittelee meidät hengen paloa täyteen, jotta jaksamme luovuttaa parastamme työelämän  kasvaviin vaatimuksiin. Suomen kulttuurin kesässä kukkii rikas kulttuuriperintömme, mutta luodaan myös tavattomasti uutta. Kajaanin Runoviikolla voi havaita miten rikas Suomen lauluperintö saa aina uusia tulkintoja. Runoviikko nostaa tietoisuuteen runoilijoita, jotka saavat tuotannolleen uusia tulkintoja laulaen tai lausuen. Perinteet ja uuden luojat lomittuvat harmoniseen kokonaisuuteen.  Kesäteattereissa elää komediaperinne ja hauskaa riittää. Mutta sielläkin syntyy uuttaa. Suomussalmen Eero Schroderuksen uudet näytelmät valloittavat hauskuudellaan ja puhuttelevuudellaan kesäteatteriyleisöjä eri puolella Suomea. Kuhmossa vakiintuneen  kamarimusiikin lisäksi vienalainen lauluperinne hakee alkukauden nostetta. Koillismaalla Päätalo-päivät kokoavat vuodesta toiseen yleisönsä.  Kulttuuritapahtumat elävät kuntien, valtion tai yleisönsä suojeluksessa.

 

Sain Kajaanin Runoviikon aikana olla isäntänä 22 Kirjailijanimikkoseurasta olleelle vieraalle. Runoviikon tapahtumiin osallistumisen lisäksi retkeilimme Eino Leinon Neiti Kesäheinä -retkellä ja Ilmari Kiannon Turjanlinnan maisemissa. Ihasteleva ihmettely pulpahteli suista siitä syystä, että meillä osataan myös vaalia Kainuun kirjallista perintöä. Jotta tämän perinteen esittely ja elävöittäminen pystyisi tulemaan paremmin esille, on viisi kainuulaista nimikkoseuraa (Elias Lönnrot –seura, Kainuun Eino Leino –seura, Kainuun Isa Asp –seura, Ilmari Kianto –seura ja Veikko Huovinen –seura) tiivistämässä yhteistyötään. ”Kirjallinen kierros Kainuussa” on se tekonimi, jolla haetaan uutta yhteistoimintaa. Ensimmäinen yhteinen esiintyminen seuroilla oli toukokuussa Oulun kirjamessuilla.

 

Kaiken kulttuuririemun rinnalla on myös muistettava, että tässä maassa on myös hävitetty erityisesti kirjailijoihin liittyvää kulttuuria. Leinon synnyinkoti Hövelö lahosi, Elias Lönnrotin koti keskellä Kajaania purettiin vielä 60-luvulla ymmärtämättömyyttään. Tänään Kuopion Kanttilassa ihmetellään mitä Minna Canthin perinnölle tapahtuu. Puolangalla kunnan virkamiesjohto ja päättäjät ihmettelevät, miksi Isa Aspin sukulaisten Kukkulan talo haluttaisiin ennen rapistumistaan paikallisen Kainuun Isa Asp –seuran hoteisiin ja kulttuurikäyttöön. Monen suomalaisen kirjailijan kotitalosta ei ole jäljellä kuin arkistotietoa ja muistokivi. Vaikka kirjailijan tuotanto on aina yhteistä omaisuuttamme, on kuitenkin ymmärrettävä, että jokaisen kirjailijan elämä ja tuotanto kiinnittyy aina tiettyyn paikkaan ja aikaan. Kirjailijan kiinnittyminen synnyintalonsa kautta kotiseutuunsa antaa hänen perinnölleen elävän kulttuurivoiman. Siksi suomalaisten kirjailijoiden synnyin- ja kotitalot pitäisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Ne eivät voi olla kuntien suojeluksessa, koska usein kotipaikalla kirjailijat tunnetaan ”kummallisina”, ”erikoisina” ja ”omituisina”, joille kotipaikkakunta ei osaa antaa arvoa kirjailijan elinaikana.

 

Muutamia vuosia sitten työväentalojen ja nuorisoseurojen kunnostukset tulivat haettavien valtionapujen piiriin. Näillä avustuksilla on paljon pelastettu taloja rappeutumiselta kulttuurikäyttöön. Miksi sitten kirjailijatalot ovat kaiken ulkopuolella? Ymmärtääkseni kirjailijataloilla ei ole tälläistä  valtion varjelusta.

 

Nykyinen porvarihallitus voisi tehdä kunnioitusta herättävän kulttuuriteon ottamalla kirjailijatalojen kunnostukset ja kirjailijatalojen kehittämisen valtion tuen piiriin. Teko edistäisi arvokkaan kulttuuriperinnön säilymistä ja elävöittämistä.

 

Siinä samalla Opetusministeriö voisi myös korjata asennettaan kirjailijoiden elävää perinnettä kantaviin kirjailijanimikkoseuroihin. Viisi vuotta sitten näiden nimikkoseurojen keskusjärjestöksi perustettu Suomen kirjailijanimikkoseurat on tällä hetkellä yli neljänkymmenen kirjailijanimikkoseuran yhdysside ja yli 6300 jäsenen järjestö, joka kantaa kirjailijoiden tuotantoa sukupolvien yli. Uusia seuroja syntyy useampia vuodessa. Sotkamossa perustettu Veikko Huovinen seura on vuodessa kerännyt riveihinsä yli 300 jäsentä.  Opetusministeriön mielestä nimikkoseuratoiminta ei ole sellaista toimintaa, jota kannattaisi valtiovallan toimesta tukea. Opetusministeriön mielestä nähtävästi riittää, kun päivätyönsä päättäneiden tai päättävien kirjailijoiden tuotanto on saatavissa antikvariaateissa ja kirjastojen kellarivarastoissa!

 

Esko Piippo

13.7.2008

Pienet korkeakouluyksiköt vaarassa

Opetusministeriö julkisti maaliskuussa suuruuden ekonomiseen strategiaan pohjautuvan korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosiksi 2008-2011. Ohjelman sanotaan pohjautuvan valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmaan. Suuruuden strategiassa elinoikeus saavutetaan yliopistoissa 3000, ammattikorkeakouluissa 2500 ja strategisten liittoutumien korkeakouluissa 8000 kokopäiväopiskelijalla. Kainuun yksiköt jäävät auttamattomasti pieniksi, samoin monen muun välialueella sijaitsevat yksiköt. Opetusministeriössä lienee kartan ääressä katsottu, mikä on tuleva korkeakouluverkko, ja sitä kohti ajellaan. Rakenteellisessa tavoitteellisuudessa vain korkeakouluyksikön suuruudella on tulevaisuudessa tarpeellista kansainvälistä kilpailukykyä.

 

Miksi olla huolissaan, jos vakuutetaan, että yksiköt säilyvät? Ammattikorkeakoulukentässä on menneillään rankka toimipaikkojen pudotus, liki kaksikymmentä toimipaikkaa sulkee ovensa. Ensimmäiset ammattikorkeakoulujen yhdistämiset Etelä-Suomessa ovat toteutettu. Vuoden 2007 tulosneuvotteluissa noin 500 koulutuspaikkaa siirrettiin muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle. Kun korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisohjelmassa lähdetään siitä, että liiketoiminnan, tekniikan alan, sosiaali- ja nuorisoalan koulutuspaikat keskitetään korkeakouluyksiköiden pääkampuksille, merkitsee se vielä lisää toimipaikkojen sulkemisia. Koulutuksen keskittäminen tapahtuu kahta tietä: toisaalta ikäluokkien pieneneminen syö pienten toimipaikkojen edellytyksiä, mutta toisaalta resursoinnin keskittäminen vahvistaa entisestään vahvoja yksikköjä. On myös huomattava, että opetusministeriö koulutuspaikkojen koulutusalakohtaisella säätelyllä vaikuttaa siihen, miten vetovoimaisina eri korkeakouluyksiköt voivat näyttäytyä. Hyvät aloituspaikat tahtovat mennä suurten yksiköiden uutuuksiin.

 

Onko Kainuun korkeakoulutus turvattu? Voisi sanoa, että Kainuun korkeakouluyksiköiden, niin ammattikorkeakoulutuksen kuin yliopistollisen koulutuksen tulevaisuus näyttää turvatulta. Samalla on kuitenkin todettava, että tuskin koskaan olemme olleet niin heikoilla kuin mihin nyt ollaan ajautumassa. Miksi näin? Ammattikorkeakoulun osalta, vaikka selvitysmies, professori Jorma Rantasen selvitys Kajaanin Ammattikorkeakoulun ja Kajaanin yliopistokeskuksen rakenteellisesta ja toiminnallisesta konsortiosta oli käytännössä valmis, ei haluttu ottaa edes mainintaa  opetusministeriön rakenteelliseen ohjelmaan. Sen sijaan ohjelmaan ajettiin ohjeistus siitä, että Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Kajaanin ammattikorkeakoulu selvittävät mahdollisuudet  yhteisestä 7300 opiskelijan ammattikorkeakoulusta. Tämä ministeriön linjaus kuvastaa vain sitä, että opetusministeriö pitää ensisijaisena Kajaanin ammattikorkeakoulun yhdistämistä Oulun seudun ammattikorkeakouluun. Tämä selvitystyö on nyt siirtynyt ministeriön ja ammattikorkeakoulujen tulossopimuksiin. Asian hankaluus on siinä, että nykyisessä koulutuksellisessa tilanteessa ei pystyä esittämään järkeviä perusteluja sille, mitä mannaa alueille ja valtakunnalle tuottaisi 200 kilometrin etäisyydellä sijaitsevien koulujen liittäminen toisiinsa. Jos ministeriön ja lääninhallituksen tavoite ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä läänissä toteutuisi, merkitsisi se suuruuden ekonomiassa sitä, että Kajaanin ammattikorkeakoulusta tulisi elämästään taisteleva maakunnallinen toimipaikka. On vaikea nähdä, että yhdistämisessä löydettäisiin sellaista kumppanuutta, josta strateginen ja toiminnallinen hyöty valuisi positiivisena nosteena maakuntien työelämään.

 

Onko Kajaanin yliopistokeskuksen tulevaisuus turvattu? Korkeakoulujen rakenneohjelmassa opetusministeriö linjaa yliopistokeskusten suuntaa: ”Yliopistokeskuksia kehitetään aikuiskoulutuksen koordinaatio- ja resurssikeskuksina.” Näin myös maan hallitus on suunnannut yliopistokeskusten tulevaa asemaa. Yliopistokeskukset ovat ministeriölle tietynlainen kivi kengässä, jonka ilmeisesti ajatellaan poistuvan maailmankartalta, kun päästään riittävän suuriin resurssikehyksiin. Hallitus on uudistamassa yliopistolakia. Yliopistojen oikeudellista asemaa ollaan muuttamassa, yliopistot muuttuvat itsenäisiksi oikeushenkilöiksi vuonna 2010. Valtio on sitoutunut ainakin yhteen säätiömuotoiseen yliopistoon. Säätiömuoto mahdollistetaan muillekin kuin Innovaatioyliopistolle. Näin tehdään tilaa yksityisen pääoman ohjautumiselle yliopistojen toimintaan. Tämä luonnollisesti kasvattaa yliopistojen autonomiaa, mutta samanaikaisesti kasvattaa vaaraa tieteen riippuvuuksien kasvusta. Tietojen mukaan yliopistoille säädetään laissa velvoite toimia alueellisesti, mutta ilmeisen väljästi, jotta se ei rajoittaisi yliopistojen toiminta-edellytyksiä ja -vapauksia. Ministeriö on selkeästi eri yhteyksissä ilmoittanut, ettei uuteen yliopistolakiin oteta määrittelyjä yliopistokeskusten asemasta, koska sellaiset määrittelyt rajoittavat yliopistojen vapauksia järjestää alueellista yliopistotoimintaa. . Näyttää siltä, että yliopistokeskusten tulevaisuus jää puhtaasti kunkin ns. emoyliopiston sisäiseksi asiaksi. Ohjelman mukaan yliopistot joutuvat arvioimaan uudelleen toimipisteverkkoaan, kun ne uuden lain myötä uudistavat strategiansa. Tämä yliopistokeskusten juridisen aseman uudistus tekee kaikista yliopistokeskuksista uhanalaisia. Niiden aluepoliittinen asema maakunnissa muuttuu ainoastaan korkeakoulupolitiikaksi, jota säätelee kunkin emoyliopiston sisäinen päätöksenteko.

 

Maakuntien korkeakoulupolitiikassa hallituspuolueet ovat nyt ratkaisijan paikalla. Annetaanko vapaat kädet sellaiselle yliopistolain valmistelulle, jossa yliopistokeskukset jätetään vaille minkäänlaista juridista asemaa? Nyt olisi käytettävä poliittista tahtoa, jotta tulevaisuudessa

alueiden yliopistokeskukset eivät olisi ainoastaan emoyliopiston armon varassa!

 

Esko Piippo

Kajaanin ammattikorkeakoulun johtokunnan puheenjohtaja

Tarinoita Eino Leinosta

Kirjani Eino Leinosta ilmestyy 2.7.2008. Tässä perustietoa:

Esko Piippo; Tarinoita Eino Leinosta

Eino Leinon syntymästä tulee 130 vuotta 06.07.2008. Hän kuoli 47-vuotiaana ”kirjattomana ja karjattomana” ja kodittomana Tuusulan Riitahuhdassa ystävänsä Sténin talossa. Hän eli elämästään viimeiset kymmenen vuotta vailla vakinaista kotia.

     Hänen runoutensa ja kirjallinen tuotantonsa on edelleen ajankohtaista ja puhuttelee nykyihmistäkin. Hänen tarinansa aurinkoisesta lapsuudesta sairauden sävyttämään elämän loppuvaiheen traagiseen yksinäisyyteen kiehtoo edelleen.

     Esko Piippo on Eino Leinon elämän ja tuotannon vahva asiantuntija. Hän on sisäistänyt runoilijamestarin koskettavat ja salassakin pidetyt rakkaudet, jotka tuo nyt tässä teoksessa esille vaikuttavasti ja lämpimästi. Myös viimeisimmän rakkauden Aino Kallakseen.

     Esko Piipon kokoama ja kirjoittama Tarinoita Eino Leinosta kuvaa episodimaisesti Eino Leinon parhaimpia ja syvällisempiä ystävyyssuhteita sivuten myös Leinon kirjallista tuotantoa. Eino Leinolla oli lukuisia elämänikäisiä ystäviä kuten Pekka Halonen ja Larin-Kyösti. Lisäksi hän ystävystyi lukuisten muiden kirjailijoiden, kuvataiteilijoiden, säveltäjien ja näyttelijöiden kanssa.

     Eino Leinon sädehtivä persoonallisuus veti puoleensa mitä erilaisimpia ihmisiä, joita hän kohtasi ravintoloissa, runokiertueillaan ja kesäisillä vierailuillaan ystäviensä luokse. Aikaa myöten Eino Leinon elämä on muuttunut tarinoiksi, joihin sekoittuu faktaa ja fiktiota. Eino Leino eli kiehtovan sosiaalisen elämän ystäviensä ja lukuisten rakastettujensa ympäröimänä, mutta häntä yritettiin myös mitätöidä.

      Nuoruutensa päivinä hän oli kuitenkin luonut jo merkittävimmät teoksensa, jotka elävät yhä suomalaisten keskuudessa luettuina, lausuttuina, sävellettyinä ja laulettuina.

 

Tarinoita Eino Leinosta ilmestyy 02.07.2008

 

Kirja              Tarinoita Eino Leinosta
Kirjailija         Esko Piippo
Kustantaja      Edico Oy 2008
ISBN             978-952-5708-17-2
KL                 99.1
Sivuja             260
Koko             B5

Rakenne         kovakantinen, paperiyliveto, 50 valokuvaa

ovh                38,00 € sis. alv 8%

 

lisätietoja:

 

Arja Vauhkonen

gsm 044 020 0770

arja.vauhkonen@edico.fi

Edico Oy

Neljäs linja 14

00530 Helsinki