Opetusministeriö julkisti maaliskuussa suuruuden ekonomiseen strategiaan pohjautuvan korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosiksi 2008-2011. Ohjelman sanotaan pohjautuvan valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmaan. Suuruuden strategiassa elinoikeus saavutetaan yliopistoissa 3000, ammattikorkeakouluissa 2500 ja strategisten liittoutumien korkeakouluissa 8000 kokopäiväopiskelijalla. Kainuun yksiköt jäävät auttamattomasti pieniksi, samoin monen muun välialueella sijaitsevat yksiköt. Opetusministeriössä lienee kartan ääressä katsottu, mikä on tuleva korkeakouluverkko, ja sitä kohti ajellaan. Rakenteellisessa tavoitteellisuudessa vain korkeakouluyksikön suuruudella on tulevaisuudessa tarpeellista kansainvälistä kilpailukykyä.
Miksi olla huolissaan, jos vakuutetaan, että yksiköt säilyvät? Ammattikorkeakoulukentässä on menneillään rankka toimipaikkojen pudotus, liki kaksikymmentä toimipaikkaa sulkee ovensa. Ensimmäiset ammattikorkeakoulujen yhdistämiset Etelä-Suomessa ovat toteutettu. Vuoden 2007 tulosneuvotteluissa noin 500 koulutuspaikkaa siirrettiin muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle. Kun korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisohjelmassa lähdetään siitä, että liiketoiminnan, tekniikan alan, sosiaali- ja nuorisoalan koulutuspaikat keskitetään korkeakouluyksiköiden pääkampuksille, merkitsee se vielä lisää toimipaikkojen sulkemisia. Koulutuksen keskittäminen tapahtuu kahta tietä: toisaalta ikäluokkien pieneneminen syö pienten toimipaikkojen edellytyksiä, mutta toisaalta resursoinnin keskittäminen vahvistaa entisestään vahvoja yksikköjä. On myös huomattava, että opetusministeriö koulutuspaikkojen koulutusalakohtaisella säätelyllä vaikuttaa siihen, miten vetovoimaisina eri korkeakouluyksiköt voivat näyttäytyä. Hyvät aloituspaikat tahtovat mennä suurten yksiköiden uutuuksiin.
Onko Kainuun korkeakoulutus turvattu? Voisi sanoa, että Kainuun korkeakouluyksiköiden, niin ammattikorkeakoulutuksen kuin yliopistollisen koulutuksen tulevaisuus näyttää turvatulta. Samalla on kuitenkin todettava, että tuskin koskaan olemme olleet niin heikoilla kuin mihin nyt ollaan ajautumassa. Miksi näin? Ammattikorkeakoulun osalta, vaikka selvitysmies, professori Jorma Rantasen selvitys Kajaanin Ammattikorkeakoulun ja Kajaanin yliopistokeskuksen rakenteellisesta ja toiminnallisesta konsortiosta oli käytännössä valmis, ei haluttu ottaa edes mainintaa opetusministeriön rakenteelliseen ohjelmaan. Sen sijaan ohjelmaan ajettiin ohjeistus siitä, että Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Kajaanin ammattikorkeakoulu selvittävät mahdollisuudet yhteisestä 7300 opiskelijan ammattikorkeakoulusta. Tämä ministeriön linjaus kuvastaa vain sitä, että opetusministeriö pitää ensisijaisena Kajaanin ammattikorkeakoulun yhdistämistä Oulun seudun ammattikorkeakouluun. Tämä selvitystyö on nyt siirtynyt ministeriön ja ammattikorkeakoulujen tulossopimuksiin. Asian hankaluus on siinä, että nykyisessä koulutuksellisessa tilanteessa ei pystyä esittämään järkeviä perusteluja sille, mitä mannaa alueille ja valtakunnalle tuottaisi 200 kilometrin etäisyydellä sijaitsevien koulujen liittäminen toisiinsa. Jos ministeriön ja lääninhallituksen tavoite ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä läänissä toteutuisi, merkitsisi se suuruuden ekonomiassa sitä, että Kajaanin ammattikorkeakoulusta tulisi elämästään taisteleva maakunnallinen toimipaikka. On vaikea nähdä, että yhdistämisessä löydettäisiin sellaista kumppanuutta, josta strateginen ja toiminnallinen hyöty valuisi positiivisena nosteena maakuntien työelämään.
Onko Kajaanin yliopistokeskuksen tulevaisuus turvattu? Korkeakoulujen rakenneohjelmassa opetusministeriö linjaa yliopistokeskusten suuntaa: ”Yliopistokeskuksia kehitetään aikuiskoulutuksen koordinaatio- ja resurssikeskuksina.” Näin myös maan hallitus on suunnannut yliopistokeskusten tulevaa asemaa. Yliopistokeskukset ovat ministeriölle tietynlainen kivi kengässä, jonka ilmeisesti ajatellaan poistuvan maailmankartalta, kun päästään riittävän suuriin resurssikehyksiin. Hallitus on uudistamassa yliopistolakia. Yliopistojen oikeudellista asemaa ollaan muuttamassa, yliopistot muuttuvat itsenäisiksi oikeushenkilöiksi vuonna 2010. Valtio on sitoutunut ainakin yhteen säätiömuotoiseen yliopistoon. Säätiömuoto mahdollistetaan muillekin kuin Innovaatioyliopistolle. Näin tehdään tilaa yksityisen pääoman ohjautumiselle yliopistojen toimintaan. Tämä luonnollisesti kasvattaa yliopistojen autonomiaa, mutta samanaikaisesti kasvattaa vaaraa tieteen riippuvuuksien kasvusta. Tietojen mukaan yliopistoille säädetään laissa velvoite toimia alueellisesti, mutta ilmeisen väljästi, jotta se ei rajoittaisi yliopistojen toiminta-edellytyksiä ja -vapauksia. Ministeriö on selkeästi eri yhteyksissä ilmoittanut, ettei uuteen yliopistolakiin oteta määrittelyjä yliopistokeskusten asemasta, koska sellaiset määrittelyt rajoittavat yliopistojen vapauksia järjestää alueellista yliopistotoimintaa. . Näyttää siltä, että yliopistokeskusten tulevaisuus jää puhtaasti kunkin ns. emoyliopiston sisäiseksi asiaksi. Ohjelman mukaan yliopistot joutuvat arvioimaan uudelleen toimipisteverkkoaan, kun ne uuden lain myötä uudistavat strategiansa. Tämä yliopistokeskusten juridisen aseman uudistus tekee kaikista yliopistokeskuksista uhanalaisia. Niiden aluepoliittinen asema maakunnissa muuttuu ainoastaan korkeakoulupolitiikaksi, jota säätelee kunkin emoyliopiston sisäinen päätöksenteko.
Maakuntien korkeakoulupolitiikassa hallituspuolueet ovat nyt ratkaisijan paikalla. Annetaanko vapaat kädet sellaiselle yliopistolain valmistelulle, jossa yliopistokeskukset jätetään vaille minkäänlaista juridista asemaa? Nyt olisi käytettävä poliittista tahtoa, jotta tulevaisuudessa
alueiden yliopistokeskukset eivät olisi ainoastaan emoyliopiston armon varassa!
Esko Piippo
Kajaanin ammattikorkeakoulun johtokunnan puheenjohtaja
Esko Piippo tarinoi 