07 | toukokuu | 2007 | Esko Piippo tarinoi

Hämeenlinnan kouluaikoina Eino Leino ei välttämättä seurustellut samanluokkalaisten kanssa, vaan etsi seuransa ylempiluokkalaisista. Yksi näitä kavereita oli kuudesluokkalainen ”Kössi” Larson (Karl Gustaf Larson), sittemmin runoilijana tunnettu Larin-Kyösti (Hämeenlinna 5.6.1873 – Helsinki 2.12.1948), jonka kanssa Eino Leino seurusteli Hämeenlinnan opiskelujen kahtena viimeisenä vuotena. Kyösti oli välittömän innokas nuorukainen: urheilija, voimistelija ja harrastipa hän myöskin näyttelemistä ja soitti kitaraa. Hänen äitinsä oli leskirouva ja ravintolan omistajatar. Isä oli tehnyt itsemurhan epäonnistuttuaan liiketoimissa vuonna 1884, jolloin äiti ryhtyi vastaamaan perheen liiketoimista. Taustaltaan Larin-Kyöstin vanhemmat olivat ruotsinkielisiä, joten Larin-Kyöstillä ei ollut luontaisia edellytyksiä käyttää suomen kieltä, vaan sen hienovaraisen ilmaisujen omaksuminen vaati tavattomasti työtä. Hänet oli kuitenkin jostakin syystä haluttu suomenkieliseen kouluun. Kotonaan Kyösti tarjosi Einolle joskus olutta ja punssiakin. Kyösti oli paljon kokeneempi alkoholinkäyttäjä kuin Eino, sillä olihan hän joutunut erään maisteluillan jälkeisen tappelun takia opettajakunnan kokouksen eteen ja tullut karkotetuksi (renegaatio) neljäksi kuukaudeksi koulusta ja kaupungista. (Karkotuspaikastaan Tuuloksesta Larin-Kyösti ei saanut tulla Hämeenlinnaan) Kyösti oli toverikunnan näytelmätoiminnan ylläpitäjä. Huonon matematiikkamenestyksen takia Eino sai luokissa Larin-Kyöstin kiinni ja sai viisi vuotta vanhemman Kyöstin jokapäiväiseksi toverikseen. Kyösti ja Eino harrastivat tarkkuusammuntaa pienoiskiväärillä. Siinä sivussa Eino opetti Kyöstille runotekniikan alkeita. Vähitellen Einon runotekniikan neuvonnasta tuli vastapalvelu Kyöstin tarjoamalle viinille, että Larin-Kyösti saattoi vuoden 1894 lopulla julkaista Hämeen Sanomissa ensimmäisen runonsa. Vähitellen Einosta tuli myös viinin ja punssin käyttäjä. Niinpä myöhemmin, vuonna 1914 käytiin runoilijaveljien kesken Oulunkylän Seurahuoneella alkukesästä keskustelu, jossa Eino Leino sanoi: ”Olet opettanut minut juomaan!” Siihen Larin-Kyösti vastasi: ”Mutta sinä olet opettanut minut runoilemaan. Ja kumpi on suurempi syntinen?” Tapaamisessa pelattiin myös korttia. Vierailuilla toistensa luona alettiin harrastaa myös runonluentaa, joista tilaisuuksista saattoi syntyä myös pitkäpiimäisiä istuntoja. Viimeisenä parina vuotena, jolloin Leinosta huolehtinut Olga Kyrenius ja vanhin veli olivat muuttaneet Helsinkiin, Larin-Kyösti saatteli jo 21-vuotiaan kokemuksella myös Einon erilaisten naistuttavuuksien seuraan. Heistä kaikki tytöt eivät suinkaan olleet kilttejä perhetyttöjä. Yhdessä Leinon kanssa Larin-Kyösti yritti ”hakkailla” neitosta, jota sanottiin ”tyttökoulun komeimmaksi tytöksi”. Kyseessä oli paikallisen kultasepän tytär Aida Miettinen. Hämeenlinnalaisen valokuvaliikkeen ikkunassa he saattoivat myös ihailla liikkeen omistajan kuvakaunista tytön kuvaa, tytön, josta oli tuleva myöhemmin Eino Leinon ensimmäinen puoliso.

Eino Leinon muutettua Helsinkiin, hän avasi Larin-Kyöstin runoille tien Päivälehteen. Larin-Kyösti lähetti Einolle Hautausmaalla –nimisen runonsa, jonka Eino muutamien korjausten jälkeen lähetti sen Päivälehteen. 8. tammikuuta runo julkaistiinkin ja näin Larin-Kyösti tuli helsinkiläisen lukijakunnan tietoon.

”Kössi” oli myöskin puuhamiehenä, kun Einolle viimeisenä jouluna läheisimmät opiskelukaverit halusivat lahjoittaa muistoksi kangaskantiset Goethen neliosaiset teokset, joissa jokaisessa oli 800 sivua. Teosten ojentaminen Leinolle siirtyi vasta helmikuulle, koska Leino oli veljensä luona Helsingissä joulun. Larin-Kyöstin runontekotaito kehittyi myönteisesti. Niinpä keväällä 1895, jolloin Leino valmistautui ylioppilaskirjoituksiin, Larin-Kyösti kirjoitti Einolle penkinpainajaisiin 2.3. 11-säkeistöisen runon ”Vapauden riemuhuutoja”. Pieni keppostelu toisilleen oli kuulunut myöskin opiskeluaikaan.

Ylioppilaaksi
Kun Eino lopetti Hämeenlinnan opiskelut ja astui Helsingin junaan ylioppilastutkinnon suullisiin kuulusteluihin mennäkseen, oli Larin-Kyösti järjestänyt invalidi-musikantin, Puujalka-Johanssonin soittamaan lähtiäisiksi klarinetilla Parolan marssia puujalallaan tahdittaen. Kun Larin-Kyösti sitten viikkoa myöhemmin astui samassa tarkoituksessa Helsingin junaan, paikalla soittamassa olikin torvisoittokunta.

Suullisten ylioppilastutkintojen ajaksi Eino Leino johdatti Larin-Kyöstin asumaan Lönnbohmin poikien hoitotädin Olga Kyreniuksen hoiviin Eerikinkadulle. Vaikka tenttikuume valtasi ylioppilaaksi pyrkiviä, ehti Kasimir Leino innostaa ja johdatella Larin-Kyöstiä runouden poluille. Larin-Kyöstin suulliset tentit menivät hyvin, mutta matematiikassa, joka oli hänen heikko kohtansa, hänet valtasi selittämätön kammo ja hämäännys. Kasimir Leinon hyvä ystävä, professori Teppo Homén antoi reput ja kuukauden prolongaation. Kuukauden kuluttua Larin-Kyösti kävi professorin Lohjan huvilalla selvittämässä matematiikan tentin ja sai siten ylioppilaslakin päähänsä. Itse hän arveli, että saattoihan siihen myönteisenä vaikuttaa professorin ystävyyssuhde Kasimir Leinon kanssa.

Aulangolla
Ylioppilaaksi tulon jälkeen toukokuun loppupuolella opiskelukaverit vuokrasivat huoneen Aulangolta torpasta. Isäntäväen hallitseman pirtin ja vierastuvan lisäksi torpassa oli vain maitokamari, johon runoilijaveljet mahtuivat vierekkäin nukkumaan ns. harmonikkasänkyyn. Huone oli niin pieni, ettei kummankaan tarvinnut nousta hakemaan mitään esinettä, vaan ne saatiin käyttöön kahden sylen etäisyydeltä. Huoneen pienen ikkunan luona oli pöytä, johon Eino Leino levitti papereitaan. Yli viisikymmentä vuotta myöhemmin Larin-Kyösti muisteli tuota kesän alkua: ” Alkukesän vietin Eino Leinon kanssa Aulangon torpassa, vanhassa maitokamarissa. Eino käänteli Runebergia ja minä vain olin enkä tehnyt yhtään mitään.” Ehkä siinä joku Maaliskuun laulukin sai korjausasun. Silloin kun Eino Leino kasasi pöydälle kirjoitusliuskoja, Larin-Kyösti kiipeili lähikukkuloilla viisikielinen kannel kainalossa ja antoi sen sävelten kaikua, jotta halkotöissä toisella kukkulalla työskennellyt torpan isännän velikin sen kuuli. Joskus he istahtivat torpan ruuheen Aulangonjärvelle, Leino soutaen ja Larin-Kyösti meloen. Kesäinen elämä tuntui Robinson Crusoen elämältä, sillä kesäiseksi asuksi riitti paita ja housut. Torpan vierastuvassa talonväki tarjosi silakkaa, perunaa, munia ja hämäläistä piimää.

Eri teille
Aulangon torpasta Larin-Kyösti suunnisti kiertämään Suomea. Hän pani ylioppilaslakin konttiin ja kontin selkään, osti päähänsä olkihatun. Kulku vei Lammin kasarmin, Vääksyn kanavan, Kuopion, Sortavalan kautta Lappeenrantaan. Ylioppilaslakin hän vaihtoi päähänsä, kun tahtoi ruokaa tai yösijaa. ”Herra” herätti luottamusta. Välillä hän yritteli tyttöjen aittoihin, mutta yöjalassa käynti ei vielä nuorukaiselta sujunut. Uukuniemellä Larin-Kyösti tapasi 91-vuotiaan runolaulajan, jolta hän merkitsi talteen monta lemmennosto- ja nuuskalaulua. Lappeenrannassa Larin-Kyösti tapasi opiskelukaverinsa Väinö Toppeliuksen niin juhlallisissa merkeissä, että matkarahat loppuivat. Näin kypsyvä kirjailija etsi vaikutteita, joita hän käytti hyväkseen myöhemmissä kirjallisissa töissä.

Opiskelut alkavat Helsingissä
Syksyllä 1895 Eino Leino aloitti opiskelut Helsingissä. Ensimmäisinä vuosina Leinon läheisempiä ystäviä olivat Larin-Kyösti sekä Evert Katila. Nämä ystävykset hakivat Eino Leinon aina iltamenoihin, jotka usein kestivät aamuyölle saakka. Ilonpidon lisäksi keskusteluissa oli läsnä taiteet ja nuorsuomalaisten kulttuuripyrinnöt. Iltaa istuttiin Nuoren Suomen klubissa, joka oli avoinna aamuyöhön saakka. Näinä aikoina Eino Leino alkoi omaksua myöhäistä kotiintuloa, kolmen neljän aikaan aamulla.

Leino teki kirjallisen Suomen kiertueen pari kertaa 1912 ja 1915. Larin-Kyösti lienee ottanut oppia Leinon kiertueista ja niinpä hän toteutti oman kiertueensa 1917. Larin-Kyösti kiersi Satakunnasta Pohjanmaalle ja sieltä itään päin aina Viipuriin saakka. Siellä matka keskeytyi Suomen itsenäisyysajan levottomiin tapahtumiin. Kuukauden kiertueajalta Larin-Kyösti tienasi paremmin kuin Leino: 5 000 markkaa puhdasta tuloa, jonka hän sijoitti Oulunkylästä ostamaansa 8 000 markkaa maksaneeseen huvilaan, jossa hän ehti asua loput 30 vuotta elämästään.

Eino Leinon opastamana ja innoittamana Larin-Kyöstistä tuli runoilija, jonka tuotantoa ilman Suomen lauluaarteisto olisi paljon köyhempi. Larin-Kyösti julkaisi noin 50 teosta puolen vuosisadan aikana.

Esko Piippo
Kirjoittaja on Kainuun Eino Leino –seuran puheenjohtaja

Lähteet:
Aarre M. Peltonen: Eino Leinon varhaiskehitys ja –tuotanto, Tampereen yliopiston kotimaisen kirjallisuuden monistesarja 4/1975
Meistä tuli kirjailijoita, Gummerrus 1947
Larin-Kyösti: Unta ja elämää, Otava 1947
Larin-Kyösti: Kotoisilta kujilta, Arvi A. Karisto Oy 1934

Read Full Post »

Pohjoisia puheita

Posted in Politiikka on 7 toukokuun, 2007| Leave a Comment »

Kirjoitettu 28.3.2007

Ensimmäisestä kriisistä yhteiseen onneen

Maaliskuussa valittu eduskunta oli kokoontunut juhlalliseen istuntoon. Kansanedustajat olivat panneet eduskunnan pääsihteerin kehotuksen mukaisesti parasta päälleen. Edustajien salissa kävi iloinen puheensorina, kuulumisia vaihdettiin ja taputeltiin olalle, näkyipä siellä täällä välttämätön halauskin. Hetki oli juhlallinen ja odottava, sillä kohta päästäisiin tositoimiin – valitsemaan maalle hallitustunnistelijaa ja pääministerikanditaattia. 197 kansanedustajaa painoi nappia läsnäolonsa merkiksi, sillä kohta päästäisiin tositoimiin. Salamavalot räiskähtelivät tiuhaan istuvan pääministerin ympärillä, sillä haettiin kuvakulmaa, jolla olisi saatu yksi vihreiden kansanedustaja vangittua samaan kuvaan. Mutta se Merikukan tuoli pysyi tyhjänä.

Samanaikaisesti eduskunnan kokoontuessa keskustapuolueen tuore kansanedustaja Väyrynen ja kokoomuksen aloitteleva kansaedustaja Harri Jaskari törmäsivät keskustapuolueen ryhmähuoneen ovella toisiinsa. Eurooppaa pitkin ja poikin reissanneena miehenä Väyrynen tarkisti heti käsiksi käyden , ettei Jaskarilla ollut puukkoa mukana.
– Hei Paavo, mitä sinä nyt, en minä ole sellainen poika, Jaskari punehtui.
Paavo pyyteli anteeksi, mutta kertoi halunneensa vain tarkistaa, että Jaskari oli oikeudessa puhunut totta.
– Tosi mies ei puukkoon koske, vaikka toisen miehen morsiamensa haaroista tavoittaisi, Paavo tokaisi.
– Mutta mitä nuori edustaja täällä – salissahan sinun pitäisi olla,? Väyrynen tiedusteli.
– Niin pitäisi, mutta tein valitusta hovioikeuteen ja lehdet soittelevat…Jaskari selitti.
– Mutta mitä sinä Paavo täällä ryhmähuoneen nurkilla pyörit – salissahan sinunkin pitäisi puhetta johtaa! Jaskari lipaisi.
Paavon vanhuuteen jo painuva pituus nousi heti viisi senttiä.
– Odottelen täällä ryhmähuoneessa, että kutsuvat puhemieheksi tai ministeriksi. Kyllä sentään lappalaiset äänestäjäni ovat sen ansainneet! Ennen en valtakirjaa anna ennen kuin Vanhanen tulee ilmoittamaan, että saan arvoiseni paikan, Väyrynen tiukkui.
– Se on miehen puhetta, kokemusta pitää arvostaa! Pysy lujana! Minäpä tästä lähdenkin saliin, niin meillä molemmilla puolueilla – kepulla ja kokoomuksella on saman verran edustajia. Valitsemme arvalla Kataisesta hallitustunnustelijan, kiitos Paavo! Jaskari innostui.
Paavo näytti kuitenkin tulistuvan Jaskarin röyhkeyteen ja tarrasi uudelleen Jaskarin rinnuksista kiinni kuin kuoleva oljenkorteen.
– Et kyllä saatana mene. Nyt kunnioitetaan vaalien tulosta, Paavo tiukentui ja otti lukitusotteella Jaskarista kiinni. Samalla Jaskari yritti kurkkia avonaisesta ovesta kepun ryhmähuoneeseen josko sieltä pilkehtisi jotakin kättä pitempää. Mitään apua ei kuitenkaan näkynyt, joten Jaskarin oli tyytyminen Paavon läheisyyteen. Vähän aikaa siinä punehtuessaan Jaskari alkoi esitellä Paavolle vaikutusvaltaansa kokoomuksen ryhmään. Mainitsipa siinä myös vaikutusvaltaisia keskustalaisia kansanedustajia, joiden kanssa oli ystävystynyt puoluesihteerikautenaan. Kun siinä juttu yhteisistä tuttavista alkoi luistaa, alkoi Jaskari ehdotella, että eiköhän se liene kahden isomman puolueen vaikutusvaltaisten kansanedustajien yhteinen tahto, jotta kansanedustaja Väyrysestä tehdään uusi ulkoministeri. Kun siinä vielä Paavon otteen löysyttyä kerrattiin hänen aikaisempien tehtäviensä kokemuslistaa – ministerivuosia ja europarlaamentikon uraa – , tultiin yksinkertaisesti siihen yhteiseen päätelmään, ettei kokoomuksella eikä kepulla ole niin kokemusrikasta ja viisasta henkilöä, joka voisi kilpailla Väyrysen kanssa ulkoministerin tehtävään valittaessa. Siinä Paula Lehtomäkikin jäisi selvästi toiseksi.
Juuri kun Väyrynen ja Jaskari olivat päässeet sopimukseen Paavo Väyrysen tulevaisuudesta, tulla helähti paikalle myöhästynyt punaposkinen ja onnellinen kansanedustaja Merikukka Forsius, joka halusi liittyä salista myöhästyneiden kansanedustajien seurueeseen. Väyrysen ja Jaskarin historiallinen sopimus tehtiin heti selväksi Merikukalle, joka ymmärsi heti oman paikkansa kansakunnan onnen edistäjänä.
– Kyllähän Matti Vanhanen suostuu mihin vain, kun minä häneltä pyydän. Ole Paavo huoletta! Merikukka lupasi.
Niin sitten kansamme edustajat astuivat yhdessä eduskunnan saliin. Uuden eduskunnan ensimmäinen parlamentaarinen kriisi oli onnellisesti sivuutettu.

Esko Piippo

Read Full Post »